Aikaa on enää pari viikkoa siihen leikkaukseen joka vie multa vatsalaukun.
Onneksi on puoliso joka huolehtii musta ja sai kaks viikkoa lomaa jotta voi olla ensin kotona lasten kanssa ja sitten auttaa vielä viikon mua kaikissa asioissa missä mahdollisesti apua tarvitsen.

Mä kun en sitten saa kolmeen viikkoon ulkoiluttaa itse edes koiraa, kevyttä liikuntaa saa olla, muttei saa nostaa MITÄÄN maitopurkkia painavampaa.

Keittiöremonttikin on jo loppusuoralla, nyt laitetaan jo kaappeja seinään, vielä kaakelit ja sitten alkais varmaan keittiö olla taputeltu.
Jotenkin kiva, että sekin saatais valmiiksi ajoissa ennen kun menen leikkaukseen, saadaan yhdessä laittaa keittiön kaapit täyteen roinaa.

Hain töihinkin, jos vaan pääsen sinne, olisin  iloinen. Työ olisi "aspa" hommaa, mutta mä jollain tapaa olen sillai pimee, että mä tykkään ihmisistä.
Oisin ihan valmis menemään töihin hätäkeskukseen, mutta ongelmaksi siinä muodostuu se, etten mä kestä mun ongelmien kanssa sitä työn laatua, enkä mä ehkä puhu tarpeeksi sujuvaa humalaa.. Se kun on kuulemma vaatimus tossa hommassa.

Mutta, tää on ihan hyvä. Asia kerrallaan.