Tämä oli minulle toinen isänpäivä ikinä, viime vuonna sain pullaa ja kortin ja olisinko saanu myös kakkua sänkyyn, kahvin kera.
Tänä vuonna, toivoin että saisin alushousuja, voileipää ja teetä.
Kaikki nuo täytettiin, sain myös maailman upeimmat askartelut pojalta ja kakkua ja keksiä ja rakkautta ja koko paikalla olleen perheen sänkyyn kanssani. (tytöt oli isillään ja perheen "lisäosa-lapsi" oli paikalla myös)
Aamupala sängyssä, läheisyyttä rakkaiden kanssa, mitä muuta voi toivoa?

Viime vuonna sain lukea kortista kuvan laitettuani, että tuskin olen enää ensi vuonna lasten isän paikkaa täyttämässä.
Tänä vuonna oli kyseiselle ihmiselle tehnyt mieli laittaa viestiä, että lällislää olenpas.
Koin että olen aikuisempi kuin se toiminta ja päätin olla tekemättä sitä.
Mieli kyllä teki.

Kävimme appiukkoa moikkaamassa, oli piristävää käydä siellä pitkästä aikaa, poika oli tohkeissaan kun pääsi kylään pitkästä aikaa sinne.
Sieltä kotiuduttiin hetkeksi.
Tyttöystävä lähti lenkille ja me odoteltiin pojan kanssa ajan kulumista.

Kun kello oli tarpeeksi, tyttöystävä tullut lenkiltä ja poika laittanut vaatteet päälleen, lähdimme pienen mutkan kautta isäni luokse.
Näin samalla siskoja ja äitipuoltanikin.

Kerroin isälle, että minulla alkaa kohta murrosikä, koska olen aloittanut hormonihoidot, vastauksena oli "on toi ihan pakko" ja "en ymmärrä tota ollenkaan, hieman sairasta", mutta tiedän ettei hän tarkoita sillä pahaa, hän vaan ei ymmärrä miksi mä "joudun" tekemään näin. Hän ei ymmärrä, että mulla ei ollut enää vaihtoehtoja.

Pikkusisko on hyvin oppinut tämän uuden nimen, isäkin yrittää kovin, äitipuoli on oppinut myös suurimmaksi osaksi käyttämään tätä uutta nimeä.
Pikkuveli ei ollut nyt kotona, mutta vimeksi keskustellessamme, osasi hienosti käyttää tuota uutta nimeä, vaikka se olikin aluksi hänelle suuri ongelma

Lasten paikalla ollessa olen pyytänyt tuota nykyistä nimeä käyttämään, sillä on kovin vaikeaa selittää miksi kaikki kutsuu isää Sinikaksi* (*nimi muutettu).

Ensi vuonna isänpäivänä poika on sitten jo ekalla luokalla, nuorin on edelleen päiväkodissa ja vanhin on jo viidennellä.
Itse olen silloin 30 ja toivottavasti silloin on edes pieni sänki jo kehittynyt.
Niin se aika kuluu, toivon todellakin että näitä isänpäiviä mulla on edessä vielä oikein monta.

Tuo lisäosa-lapsi sanoi, että on hienoa katsoa miten minä olen (suora lainaus) "Niin isä tuolle pojalle.
Tuli hyvä mieli tuosta kommentista, jotenkin ihanaa että muutkin näkee sen, miten kovasti teen työtä sen eteen että olen paras isä mitä vain osaan olla.

Isä on "työ" joka ei koskaan lopu.
Mä hyväksyin aikanaan sen, että tyttöystävällä on kolme lasta, että ilman että suostun ottamaan vastaan koko paketin, en voi saada mitään osaa paketista.
Kuulostaa vähän ehkä pahalle että puhun paketista, mutta kuitenkin, tulee varmaan ymmärrettyä oikein

Se on kaikki tai ei mitään, että jos en suostuisi olemaan mukana arjessa lasten kanssa, en olisi tyttöystäväni elämässä ja arjessa mukana. Tässäkään asiassa ei voi syödä ja säästää koko kakkua.

Toivottavasti teillä oli myös kiva isänpäivä.

 

-Kiitos ja näkemiin tältä kertaa.-