Pahoitteluni etukäteen, teksti ei ole kaunista luettavaa.

Minun maailmani, tämä pieni kupla jonka sisällä elän, koki kolauksen.
Minulla alkoivat taas nuo, mitä pikkusiskoni sanoo naisellisiksi, minä taas sanon niitä helvetin esikartanoksi

Lauantai illalla, menin vessaan ja huomasin että tuo helvetin esikartano on taas päättänyt tulla käymään.
Mä en ymmärrä, en vaan tajua että miten tämä menee niin, että joku voi olla onnellinen asiasta, että perse vuotaa verta ja mahaan sattuu, mä kun en ole niistä koskaan oppinut tykkäämään, ennemminkin vihaamaan niitä joka kerta enemmän.
Siksi kai tuo "hellittelynimikin" on tuollainen rakkautta tihkuva.

Myönnän, silmät kostuivat kyyneleistä ja huusin tyttiksen tuomaan mulle toisenlaiset alushousut.
Normaalisti kun käytän boxereita, eikä niihin tuota - ah niin miellyttävää - rättiä kiinni saa.
Nyt sitten on parin päivän verran perse valunut, toivottavasti tää loppuu pian, mä en tykkää tästä perseen valumisesta yhtään. Kaikkein kamalintahan on ajatus siitä, että olisi alkanut tämä perkeleen valuminen silloin kun olisin ollut jossain reissussa, kuten silloin kun vien pikkusiskon ja hänen haukkunsa äitini kanssa toiselle puolelle Suomea.
Ajomatkasta olisi tullut ihan perkeleellistä tuskaa, suorastaan helvettiä.

Että kai tästä nyt pitäis olla tyytyväinen, että tää alko nyt, eikä ens viikonloppuna.

Ja nyt kaikki teistä sitten laittaa sormet, varpaat, ikenet ja verisuonetkin ristiin, että nää loppuis kohta, takana on kaks ja puoli viikkoa testojen käyttöä, tyttöystävä väittää että kasvoille on muodostumassa jonkinmoiset kalapuikkoviiksien alut, olen iloinen jos niin on, mutta en usko että niin ihan vielä on tapahtumassa.

Te jotka näette minua harvemmin, kertokaa jos kasvoille on tapahtunut jotain muutosta. Muutakin kuin satunnaisesti lisääntynyt idioottimainen hymyily.