Ei hiljaisuus ole ollut sitä, ettei ole ollut mitään kerrottavaa, enemmänkin sitä, että ei ole ollut mukamas aikaa tai kirjoitusvire on ollut kateissa.
Nyt se taisi löytyä.

Mitäs tänne kuuluu, uuden vuoden vaihtumisestakin on jo aikaa, toista kuukautta.
Vanhenin tässä välissä, tuli pyöreitä mittariin, kuukauden päästä on nuorimman synttärit ja niitäkin jo pyörittelen päässäni, kun olisi tarkoitus sitten leipoa niihin, mutta mitä, sitä en vielä tiedä.
Ystävänpäivä on kohta, kortit mun pitää muistaa postittaa.
Vuosipäiväkin tyttiksen kanssa lähestyy, kaks vuotta tulee täyteen, se on aika hyvin.

Miten tän nyt alottais järkevästi...

Testojen aloituksesta on nyt jo aikaa, yli kolme kuukautta, ainakin jos mä olen osannut laskea oikein, odottakaas..
Kurkkasin kalenterista, aloitin testot 31.10., mutta jos viikkoja laskee niin torstaina (13.2.) tulee täyteen 15 viikkoa testoilla.
Olen huomannut muutoksia, vähän, mutta olen.
Parrankasvu ei ole varsinaisesti alkanut, mutta YKSI musta partakarva poskessa on.
Rintakarvoja on ilmestynyt muutama ja vatsassa olevat karvat on alkaneet kasvaa, tai sit mä vaan huomaan ne herkemmin, kun levitän tuon testogeelin kuitenkin vatsaan.

Äänessä en ole itse huomannut muutosta, mutta tyttis sanoi, että ääni on madaltunut, niin etten enää pääse yhtä korkeelle laulaessa, sekä puheääni on hieman muuttunut. (mulla on ainoastaan ennen testoja ääninäytteinä sellaista mitä ei soiteta muille ja yks laulu, jonka olen laulanut tyttikselle äänityksenä)

Lapset ei vieläkään tiedä mitään, eikä niiden tarvitsekaan, ei ole mitään syytä siihen.
Mastektomia vaatii painon pudotusta, tuonne 90kg paremmalle puolelle pitää pudottaa, ennen kuin pääsee jonoon, että sitä odotellessa, mä kyllä yritän kovin, vaikka salille en ole päässyt menemään.
Omaa laiskuutta sekin osittain.
Suunnittelin että menisin tutustumaan tuohon meidän jäähallin saliin, tai sitten tuolla lähempänä keskustaa olevaan saliin.

Tyttis on aloittanut kurssin tuossa hieman yli viikko sitten, joten mä olen vienyt ja hakenut lapset päiväkodista, tarkoittaa sitä, että mullakin on jonkinlainen rytmi muodostumassa.
Suunnittelin että voisin hakea kurssille itsekin, mutta sitä ennen pitää olla yhteydessä työkkäriin.
Koulutus olis maksullista, maksaa 400€ enkä mä kyllä tiedä mistä mä senkin rahan sitten pieraisen, mutta kai sen jostain saa kaivettua jos se tulee ajankohtaiseksi.

Sain tänään rakkautta bussipysäkillä, tähän on hyvä lopettaa:
Molemmat pienet lapset painautuu kiinni mun jalkoihin, halaa oikein lujaa ja kun kuuntelee tarkkaan, voi kuulla kuinka molemmat kuiskaa "sä oot paras isi, mä rakastan sua" (<- poika) "isi, rakastan sua" (<- tyttö).
Mitä siinä sitten teet, kun pienessä tihkussa alkaa sydän sulamaan ja hymy valtaa kasvot.
Mä kyykistyin alas halaamaan molempia takaisin ja pussailtiin, sanoin myös että rakastan heitä, mun pieniä kullan muruja.

Isompi muksu kun käveli koululle mennessään mua vastaan, olin meinaan kaupasta tulossa, pysähtyi juttelemaan hetkeksi, annoin hedelmän kouluun evääksi, kun oli unohtanut kotoa ottaa.
Halattiin ja toivottelin hyvää koulupäivää, sain tytön hymyilemään, toivottavasti menee sillä hymyllä koulupäivä hyvin.