Viimeksi eilen tuli kysymys: "Mites noi lapset, tietääkö ne susta ja onko ne kaikki sun puolison vai...?"
Katsoin kummastuneena, mitä se höpäjää, en mä ole synnyttänyt ja kyllähän se nyt ymmärtää että mä "ammun räkäpäitä".
Mutta silti se ihminen tuntui olevan tosissaan.
Vastasin hämmentyneenä: "Joo, on ne murun, ei mulla oo biologisia. Eikä me olla kerrottu niille, kun ei se vaikuta niiden elämään, mä vaan en käy samaan aikaan saunassa, eikä me mennä yhdessä uimaan."

Samaan aikaan juoksee tuo meidän juuri vuosia täyttänyt päivänsäde kiinni minuun ja halaa sanoen: "Isi, mä haluan noita lettuja."
Tuossa lähellä oli siis tapahtuma jossa sai piirtää maahan, sellaisiin paperilyhtyihin ja sai ilmaiseksi lettuja

Oli hauskaa olla sellaisessa tapahtumassa, se vaan, että meidän piti mennä lenkille koiran kanssa, se vaihtuikin siihen että hengailtiin siinä pihalla tunti ja touhuttiin, minä vähän etäämmällä koiran kanssa ja nuorin vähän matkan päässä.

Ja tiedän, että se päivä vielä tulee, kun on pakko sanoa jotain noille lapsille, varsinkin jos ne kysyy.
Sitä en tiedä mitä niille sitten sanoo.
Leikkausten osalta jo tiedetään, sanotaan, että mulla oli juttuja jotka piti korjata, samoin kuin monia muita ihmisiä.
Tähän helpottaa se, että eräs läheinen on ollut "sairas" pikään ja käynyt lastenkin tietäen leikkauksia läpi ja tietävät, että on pitänyt korjata, kun on ollut vähän "rikki".

Jos vielä tulisi se päivä, kun mua ei ensimmäisenä sukupuoliteta naiseksi, sillä turhauttaa se, että on ollut 1,5v testoilla ja edelleen sanotaan naiseksi