Olen tällä hetkellä työharjoittelussa, jossa en voinutkaan olla stealth (eli henkilö josta ei tiedetä että se on trans, jos hän ei itse sitä kerro), sillä esimieheni on minulle tuttu.
Hän on sillä tavalla inhottava, että hän on alusta asti vihjaillut minun olevan trans.
Asia ilmenee aina välillä, joissain sivulauseissa, enkä minä pidä tästä tavasta ollenkaan.
Sanominen ei auta, sillä hän ei koe tekevänsä mitään väärää.

Olen kuitenkin, tästä huolimatta, nauttinut tästä työpaikasta.
Työ on minulle sopivaa, siis fyysisesti. Työporukka on hauska ja rento.
Tietenkin, työ on kuitenkin haastavaa.

Töissä olisin halunnut olla stealth, sillä se olisi helpottanut asiaa oikein paljon, kaikki kun ei aina pidä siitä, että työyhteisössä on "friikki", tosin, täällä on onneksi niin kivaa porukkaa, että heitä ei haittaa.
Mutta mua haittaa se, ettei päätös ollut mun omani.

Joskus tekisi mieli kertoa tuolle kaverille, että voisi oikeasti ajatella nenäänsä pidemmälle, miettiä miltä se musta tuntuu, kun en saa itse päättää miten asian tuon esille, mikäli edes haluan.
Mutta nyt se ei ole mahdollista, sanon sen sitten myöhemmin, mikäli asiasta tulee vielä suurempi ongelma.

 

Koti asioista:
Lapset ovat kokeilleet rajojaan taas, nuo pienimmät lähinnä, isoin on ollut erittäin ihana, hän on auttanut meitä aina kun on pyydetty, ei ole ollut sen kanssa edes mitään "teini kiukutteluja".
Pienet taas, he ovat järjestäneet koko ajan jotain pientä kinaa keskenään, haastaneet riitaa ja tapelleet.
Nukkumaan meneminen on mennyt tappeluksi, keskenään, tai pelleilyksi, jonka kanssa menee hermo, joka taas johtaa siihen, että takavarikoidaan pieniä tärkeitä asioita, kun kaikki muut keinot loppuu.
Viimeksi takavarikoin kirjan, taskulampun (jota käytetään kun luetaan illalla itse) sekä pojalta yhden pehmolelun sängystä.

Viikonloppuna oli kavereita käymässä, kaikki lapset maailmalla ja rentouttavaa oloa.
Oli oikeasti ihanaa kun sai olla rennosti, ei tarvinnut herätä aamulla aikaisin, vaan sai nukkua.
Koiran kanssa tietenkin piti käydä ulkona, mutta muuten sai maata sohvalla, ladata vähän akkuja.

Olen todella iloinen että perjantaina tuo kaksikko oli meillä yötä, joimme hieman alkoholia, juttelimme ja nautimme toistemme seurasta, kun näkee harvoin, on ihanaa saada keskustella ja vain olla.
Ensi kerralla pitääkin varmaan koittaa päästä heille käymään.

Ensi viikonloppuna onkin sitten mun elämäni kolmas isänpäivä, ekana isänpäivänä sain teetä ja kakkua ja taisin saada pullaakin. Sain myös hienon kortin, joka on edelleen mulle hyvin tärkeä.
Toisena isänpäivänä sain tuikkupurkin, sellaisen kun poika oli tehnyt eskarissa, se on upea ja oli viime talvena paljon käytössäkin, kaivan sen taas kohta esiin, se luo niin hienoja varjoja seiniin.
Olivat tehneet kortin myön, se oli auto, ihan törkeän hieno vieläpä.
Sain viime vuonnakin kakkua ja teetä sänkyyn, sekä paljon rakkautta.
Lahjaksi sain boxereita, se oli hieno lahja, niissä oli työkalujen kuvia.

Mitäköhän ovat tänä vuonna keksineet, olen todella innoissani isänpäivän odottelusta, olen pyytänyt, että saisin nukkua yhdeksään ja mahdollisesti aamupalaa, mutta enhän mä tiedä mitä voin saada.
Tytöt ovat omilla isillään, näen heidät vasta sunnuntaina illalla.