Erottiin mun miehen kanssa, kannoin osan kamoista tyttiksen luokse, isommat on vielä tuomatta.
Ei siinä ollu kyse mistään suuresta draamasta tai mitään, oli kyse vain klassisesta erilleen kasvamisesta.
Kumpikin kun vielä välittää toisesta, yhdessä olo vaan kun ei oikein toimi.

Oli samalla helpottavaa ja ahdistavaa kun teki päätöksen, että tää oli nyt tässä, ei sen enempää tai vähempää.
Jotenkin tyhjä olo, sellainen seesteinen.
Samalla tunteet myllersi sisällä ja tajusi menettäneensä jotain hienoa, samalla kun tuli kokeneeksi jotain maailman upeinta, jollaista ei kaikki pääse kokemaan.

Kaksi päivää mä olin itku kurkussa, ekan illan itkinkin silmät turvoksiin.
Nyt alkaa jo helpottamaan, että ei tarvitse enää pelätä ajatuksien tai kuvien näkemisestä tulevaa itkukohtausta. Ikävä on silti, kun tietää että ei pääse enää viettämään samalla tavalla aikaa toisen kanssa.
Se meidän välinen kemia on muutttunut, mutta sain ystävän, jonkun joka tietää minusta paljon asioita.

Käytiin Keskiajan Turussa, tyttiksen ja keskimmäisen kanssa.
Nähtiin paljon tuttuja ja syötiin "pakollinen" keskiaikanen makkara kaalinlehdessä.
Poika osti itselleen ritarin varusteita, omalla rahallaan.
Itselle ei oikein mitään ostettu, ei ollut mitään sellaista "pakollista" ostettavaa.

Ystäviä ja tuttavia oli liikkeellä paljon, välillä tuntui ettei eteenpäin päässyt kävelemään ilman että tuli törmättyä tuttuihin.

Keskiajan jälkeen mentiin syömään, niin hyvää pihviä en ole saanut aikoihin!
Aivan uskomattoman hyvää ruokaa.
Tyttiksen annos oli alennetulla hinnalla, muuten sitä ei olis koskaan ottanut, kun annoksen hinta oli yli 30€ normaalihinnalla.
Elämys oli saada noin hyvää ruokaa.

Olen ylpeä tuosta keskimmäisestä, jaksoi istua pöydässä nätisti ja söi melkein koko annoksenkin, ranskalaisissa äiti hieman auttoi, isi jätti auttamatta koska oli itse halkeamispisteessä

Ruokailun jälkeen suunnistettiin ostamaan jäätelöt ja sieltä sitten kotiin.
Oli ihan sairaan ihana päivä, sai viettää aikaa rakkaiden kanssa

Kotiin kun tultiin, katsottiin ensin pojan kanssa elokuva ja sen jälkeen kun poika meni nukkumaan, katsottiin me yksi elokuva.
Rentoa lähekkäin oloa sohvalla, parempaa iltaa saa toivoa.

 

-Kiitos ja näkemiin tältä kertaa.-