Hoitoneuvottelu lähestyy, se on jo ensi torstaina.
Mä tunnen miten mä olen koko ajan jännittynyt sen takia, miten hermoilen jo nyt, ettei me ehditä sinne ajoissa, että myöhästytään Tampereen ajasta, vaikka saadaan auto lainaan ja aikakin on vasta iltapäivällä. Mutta, onneksi tosiaan päästään lähtemään jo aamulla, päästään ajamaan hiljalleen, eikä siten kun olen joskus joutunut ajamaan, yhtäsoittoa. Se oli selkäongelmaiselle aika kauhea tilanne.

Pikkusiskoni tulee vahtimaan meidän lapsia ja tyttöystävä pääsee mukaan, henkiseksi tueksi ja toiseksi kuskiksi, jos sellaista tarvitaan.
En voi sanoin kuvata miten iloinen olen siitä, että pikkusisko pääsee meille tulemaan lapsia vahtimaan.

Vaikka uskoisin diagnoosin tulevan ihan "helposti", olen silti varautunut myös siihen, etten saa sellaista diagnoosia sittenkään.
Diagnoosi jonka toivon saavani, on F64.0 Transsukupuolisuus.
(Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy tyytymättömyys omaan kehoon tai omaan fyysiseen sukupuoleen ja halu saada kirurgista ja hormonihoitoa kehon muokkaamiseksi mahdollisimman yhdenmukaiseksi oman sukupuoli-identiteetin kanssa.)
Vaikka sain etunimetkin jo vaihdettua.
Siltikin pelottaa ettei se mene niin kuin haluan.

Mitäs muuten kuuluu?

No, mitäs mulle, tai meille..
Oltiin taiteidenyössä katsastamassa valokuvanäyttely, käveltiin kaupungilla ympäriinsä ja petyttiin siihen että lapsille ei ollut mitään, tai oikeastaan, mitään tapahtumaa ei ollut.

Oltiin seikkailupuistossa koko perheen musapiknikissä, ihan parhautta siellä oli olla ihan rauhassa, tyttis pää mun sylissä ja kuunteli Laura Närhen keikkaa.
Lapset sai juosta pitkin puistoa, mukana kun oli vain nuo kaksi vanhempaa.
Jotenkin tuntuu hienolta huomata, että tuo keskimmäinenkin, joka juuri aloitti eskarin, osaa kulkea ihan rauhallisesti ja hienosti ympäri puistoa, samalla löytää helposti takaisin sinne missä me oltiin. Pienenä ehtona oli kuitenkin se, että siskon kanssa pitää kulkea, koska siskolla oli puhelin, jos jotain sattuu tai jos tarvitsee jommankumman saada kiinni.

Eilen oltiin HopLopissa, sateinen keli, lapset saivat riehua, siellä kun on paljon tekemistä lapsille, kaikille kolmelle, jotka ovat kuitenkin niin eri ikäisiä.
Sen jälkeen mentiin syömään kiinalaiseen, ei tarvinnut kotona alkaa tekemään ruokaa ja kuunnella sitä, miten lapsilla on kauhean kova nälkä ja ruuassa kestää.

Tänään on oltu vain kotona, keskimmäinen kiukuttelee, kun ei päästetä yksin ulos, kesällä tapahtuneiden karkailujen takia.
Vanhin kun ei suostu lähtemään ulos keskimmäisen kanssa, jolloin päästettäisiin keskimmäinen kyllä ulos.

Mulla särkee selkä, joka vaikeuttaa hieman lasten kanssa oloa, kun en voi viedä niitä itse ulos, kun pelkään koko ajan, että se jumiutuu niin kovin, etten pääse liikkeelle.
Ah, miten vihaankaan tätä selkääni.

-Kiitos ja näkemiin tältä kertaa.-